Meillä puutarhaharrastajillahan noita pieniä ilonaiheita onneksi riittää!
Mullasta puskeva pieni butternutinalku. |
Siemenet oli sellaisia aika littania, ei yhtään pulleita, ja mietin, noinkohan ne lähtevät lainkaan kasvamaan. Siksi ilo oli sitä suurempi, kun iloisenvihreä taimenalku putkahti esiin.
Toinen taas on yksi suosikkikukistani, kaunis ja niin huumaavantuoksuinen hajuherne, joita pitää aina olla.
Hajuherneen kasvatuksessa suurin haaste on se, että siemenet on vähän vaikeita saada itämään, ja siementen itävyys laskee nopeasti ajan saatossa.
Hajuherneitä pitää aina olla, ja ne kannattaa esikasvattaa. |
Elämän pieniä ilonaiheita on myös koottu tänään päättyvässä blogiarvonnassani, johon ehdit osallistumaan vielä muutaman tunnin ajan! Palkintona on ihana puutarhakirja, joka myös tuottaa iloa voittajalleen :)
Ihanat ilonaiheet! Tuoksuherneen jokaisesta taimesta kannattaa olla iloinen. Minä kylvin lähemmäs 20 siementä ja kuusi niistä iti aika vauhdikkaasti. Lopuista ei ole näkynyt vilaustakaan. Vein purkin jo viileämpään, sillä ensimmäiset hurahtivat jo yli kymmensenttisiksi. Siemeniä jäi vielä, joten ajattelin tehdä pian uuden kylvöksen. Eiköhän kaikille taimille jostain paikat löydy, vaikka ensimmäisen kylvöksen siemenet päättäisivätkin itää myöhemmin. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaSe on totta, että haju- tai tuoksuherne on kyllä todellinen ilostuttaja, monella tapaa. Siitä ei juuri moitittavaa löydy, no paitsi ehkä tuo heikko itävyys. Mutta sitäkin suurempi ilo niistä itävistä siemenistä :) Minulla on toistaiseksi itänyt vain kolme kpl, ehkä niillä sitten mennään! Voihan noista taimista vaikka sitten yrittää ottaa pistokkaita. Kivaa viikkoa sinullekin!
PoistaIhanaa seurata kasvun ihmettä.
VastaaPoistaAina se jaksaa joka kevät olla yhtä mukavaa seurattavaa :)
Poista