No nyt alkaapi olla kukkia!

Juhannuksen jälkeinen helle räjäytti viimein kaikki tyttären juhannushäitä varten kasvattamani kukkaset auki. Nyt löytyy kukkia joka väriä ja laatua!

Tätä pientä punakukkaista en lainkaan tunnista.
Tulisi mieleen punapellava, mutta lehdet ei täsmää...
Edit: osasihan se lopulta Google kertoa tämänkin lajin: kesä- tai syysruusuleinikki. Enpä ole aiemmin moisesta lajista kuullut, virolainen kukkasiemenseos yllätti!

Olen aiemmin kertonut, etteivät kukat ole oikein minun juttuni, vaan lähinnä hyötykasvit. Näiden ihanien hääkukkaprojektien myötä taitaa mieli olla vähän muuttunut. Onhan se aika kivaa, kun on monenlaisia kukkia vaikka millä mitalla! 

Toisaalta, olihan näissä hääkukkajutuissakin tuo hyötynäkökulma, mikä tekee minulle pitkälti sen mielekkyyden. Ja löytyyhän näistä myös syötäviä kukkia!

Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, osaako sitä olla ilman, vai tuleeko jatkossakin kylvettyä samanlainen kukkameri.

Kirjokakkaroista en ole aivan varma, tykkäänkö niistä vai en. Ehkä niiden ongelma on se, että väriyhdistelmät ovat minusta monesti varsin luonnottomia. Menköön nyt kuitenkin ainakin nämä pari voimakkaamman väristä, varsinkin kun tämä ensimmäinen on älynnyt kasvaa juuri oikean värisen ruiskaunokin kainaloon. Pian varmaan jo suorastaan rakastan näitä 🙂

Tähän loppuun täytyy vielä kertoa, ei ole todellista, tänään vasta vahingossa hoksasin, että täällä Bloggerissa voi säätää kuvien kokoa tarkasti ja helposti vain nurkista vetämällä! Olen tehnyt tovin jos toisenkin töitä säätäessäni kuvakokoja html-koodin kautta! Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä... :)