Sunnuntaina 15. päivä. Puutarhajuttuja ja muita yksityiskohtia matkan varrelta - ja vähän muutakin

Pariisin tapahtumat vetävät sanattomaksi.

Olimme siellä vain muutama viikko sitten. Ei aivan niillä paikoilla, missä terroristit iskivät, mutta kuitenkin riittävän lähellä. Niin että tuntuu. Todella.

Hotellin ikkuna Bretagnessa.

Kirjoitin juuri ennen iskuja lähes valmiiksi tämän tältä erää viimeisimmäksi ajattelemani postauksen lokakuisesta Euroopan-matkastamme, tarkoituksenani julkaista tämä tänään. Tähän piti tulla vähän matkan varrella vastaan tulleita puutarha-asioita ja muuta pientä kivaa. Ja tulee niitäkin.

Nyt tuntui kuitenkin perin erikoiselta palata tähän kirjoitukseen ja näihin kuviin perjantain 13. päivän tapahtumien jälkeen. Olin kirjoittanut tämän alunperin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa. Tuli pakottava tarve laittaa tähän vielä vähän enemmän kuvia kuin mitä alkujaan oli tarkoitus. Jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Ja silti elämän pitää jatkua kuin ennen. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ennen Pariisiin menoa katsoimme, että terrorismivaroitus on korkealla tasolla, ja uhrasimme ajatukselle pienen hetken. Mutta kun olimme siellä ihanan Pariisiin sykkeessä, olo tuntui täysin turvalliselta ja kaikenlaiset uhat haihtuivat mielestä.

Ranskan halki luotijunalla porhaltaessamme mielessäni käväisi kerran, että tällaisessakin junassa voisi tapahtua terrori-isku.


Sitten alkuperäiseen postausajatukseeni - sillä, elämä jatkuu

Pohjois-Ranskassa tienposkia värittivät vielä täysillä kukkivat villit tuliunikot - ja minkä työn takana tuntuukaan olevan, että saa nuo kukoistamaan meillä Suomessa.

Bretagnesta Normandiaan.

Polkupyörien tarakalla kulki milloin minkäkinlaista kasvia:

Italiassa Cinque Terren alueella törmäsimme pieneen taimimyymälään, jossa innolla kolusimme kameroinemme.

Kaalintaimia kaupan lokakuussa.

Pohjois-Ranskassa sijainneesta pikkuhotellissa oli yksinkertaisuudessaan kerrassaan mainio ja tyylikäs vaatenaulakko.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa aiemmin suunnittelemieni lisäksi. Ensimmäinen siksi, että yhdessä suosikkiblogeistani oli perjantain 13. päivän tapahtumista kertovan jutun yhteydessä kuva, mistä tuli mieleeni tämä kuva kauniista puistovalaisimesta. Tämä valaisin ei tosin sijaitse Pariisissa, vaan etelämpänä Montpellierissä. Ja viimeisimpänä iloinen raitiovaunu samasta kaupungista. Elämä jatkukoon.