- toivottavasti ei viimeinen...
Tätä vaalin nyt enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Olen haaveillut pitkään luumupuusta, ja nyt olen viimein istuttanut sellaisen rivaripihaamme jokunen vuosi sitten.
 |
| Siinä hän möllöttää... Kunhan ei vain tipahtaisi... 😊 |
Tänä vuonna puuhun on viimein tulossa ensimmäinen luumu - tosiaan vain yksi ainoa 😊 Niinpä tämä pieni luumunalku on sitäkin merkityksellisempi, tarkistan sen tilanteen lähes päivittäin 😊
Mielessäni on jopa käväissyt, pitäisikö tässä rakentaa ihan kunnon suoja puun ympärille- ehkei sentään 😊 En ainakaan ihan heti keksi, kuka muu voisi olla kiinnostunut kypsyvästä luomusta?
Muutama viikko sitten puuparka sai melko pahan osuman, kun pihamme vanhasta vaahterasta katkesi myrskyssä noin kolmannes. Onneksi luumupuu näyttäisi toipuvan kolauksesta.
Toivotaan siis, että ainokainen luumuni saa nyt kasvaa rauhassa herkullisen violetiksi, kypsäksi luumuksi - sitä odotellessa - ja saisi sitten tulevina vuosina vähän kavereitakin...
Sen toki myös tiedän, että toinen luumupuu voisi edesauttaa pölyttymistä ja siten parantaa sadon määrää. Pihassamme ei valitettavasti ole tilaa kuin juuri ja juuri yhdelle puulle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti