sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Malttamatonta odotusta

Joko, joko, joko?

Tässä hetkessä aika tuntuu todellakin matelevan. Kun malttamattomana odottaa sadon, ja erityisesti ensimmäisten tomaattien kypsymistä. Erityisen vaikeaksi odottamisen tekee se, että kasvamassa on monta minulle uutta tomaattilajiketta, joita ei enää millään malttaisi odottaa.

Tomaatteja on tuloillaan monen näköistä ja mallista; on perinteistä punaista ja keltaista, löytyy raidallista, suurempaa ja pienempää kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja ihan minipientä viinimarjatomaattia.

Viinimarjatomaatit antavat vielä odottaa,
ennen kuin pääsee ensimmäistä maistelemaan.

Kasvihuoneen keskiosassa on tällä kertaa melkoinen viidakko. Se johtuu siitä, että uutuuslajikkeeni
viinimarjatomaatti on tehtaillut varkaita aivan hurjaan tahtiin. Juuri tänään tein kasvarissa raivausoperastion,
turhia alalehtiä ja varkaita kertyi iso sylillinen.

Tomaatit pääsivät kesäkuun lämmössä hyvään kasvuvauhtiin, mutta sitten kehitys tyssäsi sateeseen ja viileyteen.

Lopulta sitä sitten nappaa sen ensimmäisen yleensä pikkuisen raakana suuhunsa 🙂 Ja kelle se ensimmäinen tomaatti ylipäänsä kuuluu? Kehtaanko pistää omaan suuhun, vai pitäiskö se tarjoilla lapsille?

Ja vielä yksi tärkeä juttu; minkä lajikkeen tomaattia pääsee ensinnä maistelemaan? Suurimmat odotukseni kohdistuvat tänä vuonna uutuuslajikkeeseeni, pienenpieneen viinimarjatomaattiin. Ajattelin, että pienikokoisina ne kypsyisivät pikapikaa, mikä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Ensimmäiset tomaatit on kyllä kasvaneet jo hyvinkin viinimarjan kokoisiksi, mutta väri on edelleen tummanpuhuvan vihreä, punaposkista ei ole vielä tietoakaan.
Sweet million oli tällä kertaa nopein.

Useimmiten ensimmäiseksi on ehtinyt keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla, joka on yksi suosikkitomaattejani. Tänä vuonna se on kuitenkin jäänyt jostain syystä pahasti jälkeen kärjestä.

Tällä kertaa nopeuskisan voiton vei kirsikkatomaatti Sweet million, vallan hyvä "peruslajike" sekin.

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että eipä aikaakaan, kun tomaatteja alkaa kypsyä sellaiseen tahtiin, että niitä riittää aivan varmasti ihan kaikille halukkaille 🙂

Tästä pääset juttuun, jossa kerron erilaisista vuosien varrella kasvattamistani tomaattilajikkeista.
Kivan raidallinen Tigerella on myös yksi vakiosuosikkejani.

Tämä lienee Gardener´s delight, runsassatoisena yksi suosikkejani tämäkin.
Tällä kertaa alimmat tomaatit roikkuvat niin alhaalla, että jouduin kaivamaan maahan kuopan niiden alle,
jotteivät osu maahan :)

6 kommenttia :

  1. Viileys on selvästi hidastanut tomaattien - ja kurkkujenkin tahtia. Ihan kivasti ollaan jo päästy maistelemaan. Sungold ja Gardener's Delight ehtivät meillä ensimmäisinä kypsiksi. Supersweet kolmantena. Sen sijaan Rosella kyllä kypsyy, mutta sato jää hyvin pieneksi.
    Välillä vähän huvittaa tämä tomaattien kasvatus. Vaatii paljon töitä ja sisältää runsaasti riskejä, eikä pienen kasvarin sato riitä isommalle porukalle. Silti en jättäisi tomaatteja kylvämättä, sillä niiden kasvattaminen ja oman sadon naposteleminen on yksi kesän kohokohdista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kasvien kehitys on kyllä ollut viime aikoina hitaanlaista. Onneksi sää on nyt lämpenemään päin ja sateet väistymässä, se varmasti auttaa asiaa!
      Tomaatit on tosiaan kaikesta huolimatta aika must. Ja kyllähän se myös niin on, että omiin tomskuihin verrattuna kaupan versiot eivät maistu juuri miltään, todella harvoin tulee niitä siksi ostettua.
      Täällä vielä Sungoldin ja Gardener´s delightin kypsymistä odotellaan...

      Poista
  2. Satoa odottaa aina malttamattomana :). Minä pääsin maistamaan ensimmäistä varhain kylvettyä pensastomaattia 21.7. Kesäkuun loppupuolelta olemme olleet tomaateista omavaraisia. Runkotomaatteja kypsyy vielä verkkaista vauhtia ja on todella kiva maistella eri lajeja. Kuten sanoit, kohta ollaan siinä tilanteessa, että pääsee jakamaan sukulaisille. Suurin aamusaalis on ollut litra tomaatteja pari kertaa viime viikolla.
    Hyvää tomaattiaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin asiat jo hyvällä mallilla :)
      Kiitos samoin, hyvää sadonkorjuuaikaa myös sinnepäin!

      Poista
  3. Meillä tomaatit eivät ole vielä lähelläkään kypsymistä, mutta raakileita on onneksi runsaasti ja kukkiakin vielä tulossa. Minä olen sitä mieltä, että ensimmäinen kypsä tomaatti (mansikka, herne, jne...) kuuluu ehdottomasti omaan suuhun. Viljelijän palkkio ;) Siksi pidänkin lapset mahdollisimman paljon poissa kasvimaalta silloin kun ensimmäinen alkaa kypsyä, etteivät tiedä koko asiasta mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinullakin on satoa odotettavissa, varmasti ehtivät mainiosti valmistua.
      Noinhan se kyllä kuuluisi mennä, että eka tomsku on puutarhurin palkkio :) Itse sen yleensä myös nappaan, mutta joskus pikkaisen huonolla omatunnolla ;) Se on kumma, miten hyvältä se maistuukaan!

      Poista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!