torstai 26. joulukuuta 2013

Mitäs blogille kuuluupi?

Vuodenvaihde lähestyy, blogilla alkaa olla ikää viitisen kuukautta, on paikallaan luoda jonkinlainen välikatsaus.

Ihan ei taida kertyä vuodenvaihteeseen mennessä 10 000 katselukertaa, mutta reippaasti päälle 8 000 kumminkin (laskurihan löytyy tuolta oikealta vähän alempaa). Tammikuussa sitten rikkoutunee tuo raja.

Kuvittelin, että joulun aikaan tulisi suuri blogihiljaisuus, mutta mitä vielä, aivan päin vastoin! Yllättävää, ihmiset näyttivät ja kuuluivat viettävän joulua todella runsaanlaisesti somessa, niin mm. blogeissa kuin naamakirjassakin. Joulun alla haettiin mm. joulureseptejä, täällä kiinnosti erityisesti Jouluruukku.

Toisaalta aika surullista. Eivätpä lainkaan turhaan erilaiset lastensuojelujärjestöt ja muut joulun alla muistuttaneet vanhempia olemaan oikeasti lasten kanssa, eikä hengailemaan somessa. Myönnetään, laitoinhan itsekin blogiin aaton päivityksen...

Viime kesältä muistuu elävästi mieleeni hetki, kun olimme kesälomamatkalla Ruotsissa. Törmäsimme suomalaisperheeseen muutaman vuoden ikäisine lapsineen. Kertoivat, kuinka kätevää on ajella, kun lapset viihtyvät takapenkillä tabletin kanssa!

Silloin kun me -90-luvulla teimme vastaavaa, matkoilla tarkkailtiin ruotsalaismaisemia, juteltiin naapurimaan asioista ja takapenkin viihdykkeeksi tarjottiin vaikka tienposkesta löytynyt osmankäämi. Kunnes sieltä takaa kuului: hei, nyt sisko syö sitä osmankäämiä! Se sama sisko, joka ehti maistaa kaikki mahdolliset myrkkykasvit; ukonhatut, kielot sun muut. Eipä muuta kun taas kerran soitto tuttuun Suomen myrkytystietokeskukseen, numeron osasimme ulkoa. Sillä kertaa ei hätää, tämä kasvi ei ollut lainkaan myrkyllinen.

Näistä matkoista lapsille on jäänyt mieleen paljon, ja ennen kaikkea Ruotsi on tullut mukavalla tavalla tutuksi ja läheiseksi. Meilläkin oli kyllä tabletteja, mutta ne olivat vähän erilaisia. Noihin myrkkykasvitilanteisiin nimittäin tarvittiin hiilitabletteja, joita tuo vauhtitytär myös mutusti tarpeen tullen innoissaan, hiilitablettimössöstä musta naama iloisessa virneessä.

Lähtikös nyt pikkuisen sivuun otsikosta? Siis takaisin aiheeseen. Mitä tekeekään viisikuinen? Alkaa kiinnostua ympäristöstään, ääntelee, vähän jo liikuskelee. Joo. Blogi alkaa tosiaan hiljalleen näkyä vähän siellä sun täällä, ihmisiä näyttää tulevan tänne monenlaisia reittejä, kuka mitäkin etsien.

Suosituimmat jutut ovat tällä hetkellä paholaisen hillo, mainio tomaattikastike, blogin ensimmäinen kilpailu sekä Puolison toilaukset. Nuo tomaattitekstit kiilasivat yllättäin kärkeen tässä joulunpyhinä. Onkohan jouluna siis kokkailtu tomaattijuttuja? Toisaalta, mielestäni näissä tilastoissa on jotain pientä häikkää, katselukertoja näyttäisi kadonneen jonnekin. Niinhän se menee; valhe, emävalhe, tilasto. Jotta se tämän postauksen luotettavuudesta ;)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!