Kulloinenkin säätila sanelee merkittävästi elämää täällä maalla - mitä voi tehdä, mitä ei, sisällä vai ulkona? Miten ajoittaa vaikkapa pyykinpesu, jotta saisi kuivatettua pyykit ulkosalla, missä niistä tulee niin ihanan raikkaita. Ja tietysti erityisesti puutarhahommien kannalta, etenkin tällaiseen aikaan, kun säätilassa tapahtuu isoja muutoksia.
Sääennusteiden seuraaminen onkin olennainen osa elämää, ja tekemisten suunnitteleminen sen mukaan. Siksipä toivoisi, että ennusteet osuisivat kohdalleen mahdollisimman hyvin.
Nyt seurannassa on eritysesti lämpötilat. Loput juurekset ja purjot olisi hyvä pitää maassa mahdollisimman pitkään, säilyisivät siellä kaikkein parhaiten. Näillä korkeuksilla näyttää olevan juuri nyt pari pikkupakkasyötä. Tänään oli pitkästä aikaa jälleen ensimmäinen aamu, kun pääsi rapsuttelemaan auton ikkunoita. Tällaisina öinä harso riittää vielä hyvin maassa olevien juuresten suojaamiseen pakkaselta. Jos kovempaa pakkasta luvataan, täytyy kuitenkin käydä kipinkapin nostamassa porkkanat, sellerit, lantut, punajuuret ja purjot kellariin.
Peli ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka pääsisi käymään niin, että juurekset jäätyisivät hieman pinnasta. Silloin niitä ei kuitenkaan kannata nostaa, sillä säilyvyys on huomattavasti huonompi. Kannattaa rauhassa odotella, että juurekset ovat sulaneet ja saaneet mielellään vielä hiukan sadevettä niskaansa. Pikkupakkasen tärvelemä rakenne palautuu tuolloin ennalleen.
Perunat taas on syytä pelastaa maasta jo lämpimämmän sään aikaan, sainkin tämän urakan sopivasti loppuun viime viikonloppuna. Yhtenä vuonna meillä kävi niin, että lämpötila laski nopeasti juuri ennen kuin ryhdyimme perunannostoon. Silloin perunaan saattaa kehittyä helposti glykoalkaloidi-nimistä myrkkyä, jollaista on myös vihreässä perunassa tunnettu solaniini (ja vihreän tomaatin tomatiini). Perunat maistuivat tuolloin hieman kitkeriltä erityisesti pinnasta ja tunsin itseni vähän huonovointiseksi koko alkusyksyn.
Aloin lopulta selvitellä asiaa, ja tuo glykoalkaloidi osoittautui todennäköiseksi syyksi. Samaista glykoalkaloidia syntyy myös perunoiden kohiintuessa tai vaurioituessa muutoin. Ja jopa silloin, kun kuorii tai pilkkoo raa´an perunan. Käsitellyt perunat kannattaa tämän vuoksi käyttää mahdollisimman pian, ei säilytellä niitä. Kitkeränmakuisia perunoita ei myöskään kannata syödä, jouduimme jättämään potut tuolloin kokonaan syömättä. Taas siis uusi harmi puutarhuria uhkaavien ongelmien joukkoon.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti