Perunannosto alkakoon!

Matildoja matkalla kellariin.

Sää on pysytellyt suorastaan käsittämättömän lämpimänä, mutta syystöihin kuten perunannostoon täytynee silti jo ryhtyä - edellisvuoden kokemuksista oppineena.

Viime vuonna sain nimittäin nostettua vain osan perunoista, kun sitten alkoivatkin runsaat, jatkuvat sateet. Meidän savimaassamme ei perunapellolle ollut silloin asiaa, eipä pottuja olisi edes erottanut saviklimpeistä. Sateita kestikin aina marraskuun loppuun saakka, jolloin oli lyhyt kuivempi jakso. Väliin oli jo ollut pientä pakkastakin, mutta ajattelin silti kokeilla, josko loppujen perunoiden nosto vielä onnistuisi.

Yllätyksekseni maasta löytyikin vielä tuolloin hämmästyttävän hyväkuntoisia pottuja. Keittelin niitä pienen koe-erän ja kysyin Puolisolta, huomasiko hän niissä mitään erikoista. - No jotenkin tuoreen ja hyvän makuisia, oli vastaus ;) Eipä ole aiemmin tullut nostettua perunoita marras-joulukuun vaihteessa. Seuraavana päivänä siitä, kun sain potut ylös, tulikin kovempi pakkanen ja maa peittyi lumeen!

Nyt on perunannosto aikalailla toista lämpimässä auringonpaisteessa. On suuri nautinto poimia savimaasta kuivia, puhtoisia pottuja, joita vielä näyttää tulevan runsaanlaisesti.