Kerttulista

Lainasin nimimerkkini hieman muunneltuna jo edesmenneeltä isoäidiltäni, kiitokset hänelle siitä! Helsingin laitamilla asuneen isoäidin puutarhaharrastuksista minulla ei ole kovin tarkkaa kuvaa. Mutta kyllähän hänen aikansa Suomessa jokainen ainakin keittiöpuutarhan vihanneksia kasvatti - ja lampaita sekä kanoja tiedän heillä myös olleen.

Viimeiset vuosikymmenet isoäiti asui Helsingin keskustassa. Sieltä muistankin hyvin hänen kaikkien ihailemat kukoistavat viherkasvit - erityisesti rehevät suutarinkielot ja mahtavankokoiset, kukkia täynnä olleet joulukaktukset. Ihan isoäidin vuoksi minullakin on suutarinkielo, tosin huomattavasti huonommalla menestyksellä. Kasvi on juronut samanlaisena muutaman lehden kokoisena, vähän kärsivän näköisenä vuosikaudet, ei muutu siitä suuntaan eikä toiseen. Mikä lie vikana?

Isäni taas oli innokas palstaviljelijä. Pieni vuokrapalastamme, "plantaasi", oli tärkeä erityisesti isälle. Myös meidät lapset sinne aina enemmän tai vähemmän innokkaina raahattiin. Välillä oli ihan kivaakin, mutta pakolla kitkeminen ei yllättäin oikein innostanut. Ehkä ongelmana oli myös vuokra-alueen keskinäinen sanaton kilpailu; kitkeä piti ennen muuta siksi, että oma palsta näyttäisi vähintään yhtä hyvältä, tai mieluiten paremmalta kuin naapurin ;)

Mutta jonkinlainen puutarhakipinä siitä kuitenkin jäi. Enpä ollut kuin parinkymmenen kun perustin ensimmäisen oman kasvimaani.