Jännittäväksi keikan teki se, että olen hyvin surkea peruuttamaan peräkärryä. Pyrin suunnittelemaan reitit sitten, että voin aina ajaa vain eteenpäin 😊 Tai sitten tarvittaessa siirtää kärryä käsin.
Tällä kertaa en pystynyt suunnittelemaan reittiä kovin tarkasti, sillä en tuntenut määränpäätäni etukäteen.
Käytin apuna navigaattoria, joka ohjasi minut loppumatkasta pahemman kerran harhaan. Päädyin lopulta syrjäisen omakotitalon pihaan, mistä jatkuva "tie" muistutti korkeintaan kärrypolkua. Onneksi älysin pysähtyä enkä lähtenyt peräkärryineni enää seikkailemaan sinne. Pihassa oli tietysti lisäksi varoituskyltit vihaisesta koirasta.
Siinä kohtaa ei auttanut muu kuin ottaa käyttöön heikot peruutustaitoni ja toivoa, että saan auton ja kärryn käännettyä kunnialla kohti tulosuuntaa.
Onneksi kääntymispaikka ei ollut ihan maailman haastavin, mutta ihan riittävän vaikea kuitenkin. Ehkä kymmenen kerran venkslauksen jälkeen olin lopulta onnellisesti oikein päin. Kerran siinä vekslatessani raotin varovasti auton ovea tarkistaakseni kärryn sijoittumisen. Ei hyökännyt ainakaan heti koira kimppuun. On siinä mahtanut olla talon asukkailla hupia seuratessaan yllättävää peruutusnäytöstäni 😊 Jos tila olisi ollut vähääkään ahtaampi, en kyllä tiedä, mitä olisin tehnyt 🙁
Siinä kohtaa soitin myös jo toista kertaa kivipaikkaan varmistaakseni reittiä. Olin soittanut jo kerran aiemmin kertoessani tuloaikani. Vielä jouduin soittamaan kolmannenkin kerran, kun ajoin vahingossa ohi yhdestä pikkuristeyksestä.
Kivipaikan pihassa autoni peruutteli varmoin ottein paikallinen nuori rekkakuski 😊 Kivet saatiin lopulta lastattua kunnialla kyytiin. Aika paljon painoa niistä tuli, juuri sallittuun rajaan asti, ja se kyllä tuntui autoa kotiin ajaessani.
 |
| Yhteensä 500 kiloa pihakiveä. |
 |
| Lecaharkot ladottiin auton perään. |
Olipas vähän sykettä nostattava seikkailu, ihana oli olla jälleen perillä kotona.
Pitäisi kyllä opetella peräkärryn peruuttaminen 😊
Kaikki sympatia ! Minä olen aina inhonnut jo ihan vain autolla peruutusta saatikka sitten peräkärryllä. Sehän kääntyy mihin sattuu. Hienosti selvisit ajomatkasta. Hyvä Sinä :-)
VastaaPoistaKiitos ❤️
PoistaOnnittelut onnistumisesta. Minä en ikinä suostuisi PERUUTTAMAAN autoa kärrin kanssa. Hihhii - sitä varten olen ottanut ukon itselleni. Ajan paljon autoa, ja kerrän olen kärriä ajanut eteenpäin. Unohdin koko kärrin ja hurautin omaan pihaan normivauhdilla. Ukko tuumi, että kärri oli ihan ilmassa kun kurvasin. Sen jälkeen en ole edes yrittänyt kärriä käyttää.
VastaaPoistaKiitos enkulin käsityöt. Täälläkin jopa vähän ongelma, kun ukko peruuttelee niin suvereenisti, niin harvoin itse tarvii. Toisaalta tykkään seikkailla itseksenikin, niin pitäisi tuokin taito opetella. Periaatteessa suunnilleen tiedän miten tapahtuu, mut käytäntö on ihan eri juttu.
PoistaKärryn kanssa kyllä sattuu ja tapahtuu, onneksi ei mitään vakavampaa. Huippu oli se, kun muuttokärry kerran irtosi ratikkakiskoille Hesassa Mannerheimintien isompaan risteykseen - eikä huomattu, vaan jatkettiin iloisesti matkaa! Oli pikkuisen noloa hakea kärri, kun parin kilsan päästä huomattiin tapahtunut 😬 Kärri oli ystävällisesti siirretty jalkakäytävälle. Silloin en ollut itse "puikoissa".
Hieman mutkia matkassa, mutta hienoa että sait pihakivet hankittua! Tuliko lopputuloksesta mieleinen? Meidän täytyisi myös hankkia pihakivet ensi vuonna, mutta olisi tärkeää saada ne asennettuna. Oma selkä ei kestä kyykkimistä.
VastaaPoista