Semifreddoaaa!

Sukulaisperheen loppiaisvisiitin myötä päästiin jälleen tekemään semifreddoa. Mielelläni nostankin tuota aiempaa semifreddo-postausta, sillä tämä on ainakin toistaiseksi ehdottomasti paras jälkkäri, mihin olen törmännyt. Todella monipuolinen, mutta silti yksinkertainen ja helppo - sekä ah, niin hyvä!

Tällä kertaa maustoimme semifreddon halvalla. Halva-semifreddo ei ole kovin näyttävän näköistä, mutta tilannetta korjaa, kun lisää mukaan tummaa suklaata rouhittuna tai sulatettuna. Siitä tulee myös hyvänmakuisia sattumia joukkoon.   

Olen kertonut suhteestani halvaan yhdessä kommentissa, mutta pistetäänpä tähän uudelleen vähän täydennettynä ja ottavampaan paikkaan.

Se nimittäin oli juuri isoäitimme Kerttu, joka on meille halvansyönnin opettanut. Isoäiti asui Iso-Roobertinkadulla, me siis kävimme mummoloissa
Helsingin keskustassa, kun vielä toinenkin mummola oli siinä kivenheiton päässä :)

Muistan hyvin kun ollessani lapsi kävimme Kertun kanssa usein Iso-Roobertinkadun Elannossa ostamassa Halvaa. Se oli pakattu sellaiseen ohueen rapisevaan kääreeseen, missä oli kamelinkuvia. Kamelikääreen sisällä oli vielä alumiinifolio, piti varoa, ettei folionpaloja jäänyt takertumaan ikävästi hampaisiin. Sittemmin tuo sama tavara siirtyi tylsään, mutta kieltämättä käytännöllisempään muovirasiaan.

Isoäidin mieltymys halvaan siirtyi meidän lisäksemme myös häntä seuraavaan sukupolveen. Muistan kuinka isänikin oli Halvamiehiä, jotensakin erikoinen piirre pilkuntarkassa ekonomissa.