"Sumussa" kohti uutta puutarhakesää...

Harvoin on ollut elämässä tällaista tilannetta, että tulevan kesän puutarhasuunnitelmat ovat hyvin hämärän peitossa. 

Tämä johtuu ennen muuta taloyhtiöömme todennäköisesti tulossa olevasta isosta piharempasta.

Sen piti alustavasti ajoittua jo viime kesän lopulle, mutta siirtyi sitten seuraavaan vuoteen, kuten näissä hommissa tuppaa monesti käymään.

Asiasta ei ole nyt juuri kuulunut, rempan aikataulusta, kestosta tai siitä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. 

Tämä näkymä voi olla ensi kesänä 
vähän toisenlainen... :(

Kesto on joka tapauksessa useita kuukausia, ja epäilen että koko talon ympärys tukee olemaan enemmän tai vähemmän "perunapeltona"  - jossa ei kylläkään kasvateta perunoita 😞

Remppa tullee tarkoittamaan sitä, että kaikki terassi- ja muut rakenteet pitää purkaa pois. Mikä vielä pahempaa, homma tietänee kyytiä myös kaikille pihan kasveille.

Tässä pieni osa pelastettavista monivuotisista kasveista.
Oikeassa reunassa kärhö, vasemmalla vähän perennoja. 

Erityisesti minua mietityttää monien rakkaiden, suurelta osin vanhasta puutarhasta siirtämieni kasvien kohtalo. Toivottavasti järjestyy joku ratkaisu, millä ne saa pelastettua talteen. Lähinnä pitäisi keksiä niille jokin tilapäinen säilytyspaikka remontin ajaksi.

Pahoin myös pelkään, että remppa tietää myös lähtöä pihamme keskellä kasvavalle vaahteralle. Se on paristakin syystä pieni harmi, ensinnä runsaasti karsimamme, korkea vaahtera varjostaa juuri sopivasti eteläsuuntaista pihaa ja parveketta. Se on myös kiva, muuta korkeampi elementti pihassa, johon on mukava viritellä kausivaloja ja muita koristeita.

Onneksi on parveke 😊

Lisäksi olen istuttanut vaahteran juurelle köynnöshortensian, josta olin haaveillut vuosikaudet. Saa nähdä, mitä keksin jatkossa sen kanssa. 

Parveke jäänee kuitenkin "turvapaikaksi", minne remppa tuskin vaikuttaa. Täytynee siis keskittää kasvattelut ensi kesänä sinne - voi tulla melkoinen viidakko 😊

Aika paljon on siis ilmassa epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Remppa on kuitenkin  mitä tarpeellisin, joten sikäli se on kyllä vallan tervetullut, ja joskus se on vain kärsittävä. 

Tässä hetkessä harmillisinta on tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä, millainen kesä tulee olemaan. On vähän vaikea motivoitua taimikasvatukseenkaan, mutta pitänee silti jotain yrittää. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää...