Kukkakuulumisia

Kerroin aiemmin paristakin kukka-asiasta, joiden kuulumisiin lupasin palata.

Nämä olivat asuntomme varjoisalle etupihalle sijoittamani krassiamppeli sekä tyttäreni autotallista heinäkuussa löytyneet daalianmukulat.

Molemmille kuuluu oikein hyvää!

Amppelissa kasvaa kaksi eri väristä
köynnöskrassia.

Krassiamppeli näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin varjoisassa kasvupaikassaan. Tuossa ulko-ovemme vieressä on sekin hyvä puoli, että amppeli saa varsin hyvää hoitoa, kun tuosta tulee kuljettua ohi useita kertoja päivässä. Tulee nypittyä kuihtuneet kukat pois ja kasteltua hyvin säännöllisesti. 

Myös heinäkuussa ämpäriin istuttamani tyttären daalianjuurakot ovat lähteneet innolla kasvamaan, ja ensimmäiset kukatkin on avautuneet. Uskoisin siis, että ne ehtivät hyvin vahvistua ja kerätä voimaa selviytyäkseen jälleen ensi talvesta siellä autotallissa 😊

Vielä kolmaskin kiva pieni kukkajuttu, yksi hieman hitaanlainen tuoksuherne avasi nyt viimein elokuun puolivälissä ensimmäisen kukkansa ja paljasti siten viimein värinsä 😊

Se on kauniin fuksianpunainen, mikä sopiikin erinomaisesti tuohon pinkiksi maalaamaani maitohinkkiin, johon olen tuoksuherneen istuttanut.

Ensimmäinen ihana paprika valmistunut 😊

Tämä on pieni, odotettu juhlahetki, ensimmäinen ihanan oranssi paprika on viimein kypsä 😊 Mielestäni hieman myöhään tänäkin vuonna, mutta kuitenkin huomattavasti varhemmin kuin viime vuonna, jolloin olin kylvöjen kanssa liikkeellä huomattavan myöhään. Silloin ensimmäinen paprika kypsyi vasta lokakuun puolivälissä, nyt siis pari kuukautta aiemmin.

Erityisesti minua ilahduttaa se, miten ihana tämä paprikalajike on, jo iloisen värinsä ja myös makunsa puolesta. Olen iloinen myös siitä, etten ole aiemmin oikein onnistunut paprikankasvatuksessa, mutta nämä kasvavat komeina lähes itsestään 😊

Seuraavia kypsiä paprikoita joutuu nyt kyllä hieman odottamaan, koska muut paprikanalut ovat vielä aikalailla vihreitä. Mutta onhan tässä toivottavasti vielä kesää jäljellä 😊 

Viime vuonna siirsin paprikat syyskuun lopulla ruukuissaan ulkoa sisälle, ja ne jatkoivat hienosti kypsymistään.

#paprika #puutarha #rivitalo #oranssi 

Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Härkäpapusato kerätty!

Kerroin aiemmin, miten olen viimein tänä kesänä onnistunut löytämään härkäpavuille mieluisan kasvupaikan pienessä rivaripihassamme.

Sain noin neliön kokoiselle alueelle mahtumaan parikymmentä härkäpavuntainta.

Rivaripihan pieni härkäpapusato.

Niistä kertyi ihan kohtuumukavasti satoa, vaikkei tämä toki ole mitään verrattuna aiemman suuren puutarhamme papumääriin. Joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin rivaripihassamme viime kesänä, ja kyllä näistä useammalle aterialle riittää. 

Sadon määrää pienensi se, että jostain syystä  härkäpavut kukkivat ja siten tuottivat satoa ainoastaan aivan varren alaosaan, ylempänä varressa ei ollut lainkaan kukkia. Epäilen, että tämä saattoi johtua heinäkuun kuumasta ja kuivasta jaksosta. 

Ensi kesänä voisi kokeilla istuttaa härkäpavut samaan kohtaan, mutta useammassa erässä vähän eri aikoina ja katsoa, käyttäytyisivätkö eri aikaan kylvetyt kasvit eri tavalla?

Ilonaiheita puutarhassa

Aina välillä on kiva pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkia ilon aiheita puutarha ja erilaisten kasvien kasvattaminen tarjoilee - sillä näitähän riittää 😊 

Olen joskus yrittänyt miettiä sitä, miten iso merkitys puutarhailulla onkaan elämässä -  millaista elämä olisikaan ilman sitä?

Ilonaiheet ovat monesti hyvin pieniä, joskus ihan tosi pieniä juttuja (kuten edellisen postaukseni luumunraakile), jotka tuntuvat ei-puutarhaihmisestä varmasti täysin mitättömiltä. 

Joka aamu, päivä ja ilta (vähintään) pitää tietysti tarkistaa kasvien tilanne ja mahdolliset pienet muutokset - mitä kasveille kuuluu, onko joku siemen itänyt, jonnekin kehittynyt nuppuja, onko joku nuppu auennut, tai jotain satoa kypsynyt?

Omia ilonaiheitani ovat tällä hetkellä muun muassa se, että olen viimein löytänyt härkäpavuille aiempaa paremman kasvupaikan pienestä pihastamme. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli liian varjoisa, viimevuotinen taas aivan liian paahteinen. 

Nyt kokeilin kolmatta, hieman puun varjossa olevaa kohtaa näiden väliltä, ja se onkin osoittautunut varsin sopivaksi. Härkäpavut on kasvaneet hyvin, ja palkojakin on tullut melko mukavasti.

Olin myös iloinen, kun satuin löytämään laattojen
poistopisteeltä juuri hyvän, kirjavanharmaan 
laatan sinkkisankon alle.

Toinen ilonaiheeni on vanha sinkkisanko, johon olen kylvänyt vanhaa kesäkukkaseosta - edelleen sitä samaa, mistä olen aikoinaan kasvattanut kahdenkin tyttären hääkoristelukukat.

Vanhat siemenet itivät edelleen hämmästyttävän hyvin. Erityisen ilahtunut olen siitä, että joukossa on useampi unikko, yksi lempikukkiani. Sitä vähän ihmettelenkin, sillä muistaakseni tuossa seoksessa ei pitäisi edes olla juuri unikoita - mistä ihmeestä ne on tulleet? Vai muuttuuko unikonsiementen itävyys vain paremmaksi ajan myötä 😅

Ilahduttavia ovat myös paprikat, joiden kasvattaminen on minulle aika uutta. Paprikat näyttävät jälleen viimevuotiseen tapaan perin hyviltä 😊 

Paprikat näyttävät varsin lupaavilta, vaikkei 
niissä vielä juuri oranssia väriä näy.

Viime vuonna olin kuitenkin liikkeellä niiden kylvön kanssa huomattavasti myöhemmin. Siirsin silloin lopulta kaikki kolme paprikantaimea makuuhuoneeseeni syksyllä jatkamaan kypsymistä. Hyvin ne kypsyivätkin - tosin vasta lokakuun puolella. 

Mutta nyt - melko valtavan kokoisia paprikantaimia on jo kuusi kappaletta. Voihan apua, jos ne pitäisi saada mahtumaan syksymmällä sisälle 😵 Siinä kävisi sitten varmaan niin, että minä muuttaisin puolestani parvekkeelle 😅 Ehkä ei sitten niin huono ratkaisu sekään, kun kerran kovasti parvekkeesta tykkään 😊

Fenkoli on tehnyt sinänsä hauskan 
näköisen "palmikon". Arvelen johtuvan
siitä, että on lähtenyt kehittämään 
kukkavartta.

Vielä yksi ilonaihe on tämänvuotinen uusi kokeiluni fenkoli. Kiinnostuin fenkolista keväällä vetämälläni puutarhakurssilla, jolla pari osallistujaa kaipasi tietoa fenkolinkasvatuksesta. Innostuin siitä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa fenkolin kasvattamista.

Lopputulos ei ole vielä lähellekään täydellinen, mutta kyllä noissa kuitenkin fenkolin näköä ja makua löytyy. Ehkä harjoittelu jatkuu jälleen ensi kesänä? Saa muuten antaa vinkkejä fenkolin käyttöön! En ole oikein keksinyt, mihin niitä käyttäisin - muualle kuin salaatiin.

Onko sinulla puutarhassa jotain erityisiä ilonaiheita ylitse muiden?

Elämäni eka luumu... 😊

- toivottavasti ei viimeinen... 

Tätä vaalin nyt enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Olen haaveillut pitkään luumupuusta, ja nyt olen viimein istuttanut sellaisen rivaripihaamme jokunen vuosi sitten. 

Siinä hän möllöttää... Kunhan ei vain
tipahtaisi... 😊

Tänä vuonna puuhun on viimein tulossa ensimmäinen luumu - tosiaan vain yksi ainoa 😊 Niinpä tämä pieni luumunalku on sitäkin merkityksellisempi, tarkistan sen tilanteen lähes päivittäin 😊

Mielessäni on jopa käväissyt, pitäisikö tässä rakentaa ihan kunnon suoja puun ympärille- ehkei sentään 😊 En ainakaan ihan heti keksi, kuka muu voisi olla kiinnostunut kypsyvästä luumusta? 

Muutama viikko sitten puuparka sai melko pahan osuman, kun pihamme vanhasta vaahterasta katkesi myrskyssä noin kolmannes. Onneksi luumupuu näyttäisi toipuvan kolauksesta.

Toivotaan siis, että ainokainen luumuni saa nyt kasvaa rauhassa herkullisen violetiksi, kypsäksi luumuksi - sitä odotellessa - ja saisi sitten tulevina vuosina vähän kavereitakin...

Sen toki myös tiedän, että toinen luumupuu voisi edesauttaa pölyttymistä ja siten parantaa sadon määrää. Pihassamme ei valitettavasti ole tilaa kuin juuri ja juuri yhdelle puulle.

Uusia lajikkeita on aina kiva odottaa 😊

Yksi tomaatin parhaita puolia on se, että erilaisia lajikkeita löytyy lähes loputtomiin. Arvioiden mukaan tomaattilajikkeita on vähintään 10 000. Voisi siis hyvin pyhittää koko loppuelämän erilaisten lajikkeiden kokeilemiseen 😊

Minulla on tänä vuonna kokeilussa kaksi erityisen mielenkiintoista uutuuslajiketta, joiden tomaattien kypsymistä odotan innolla. 

Toinen näistä tuli minulle aivan yllättäen jonkun siementilauksen kylkiäisenä. Se oli oikein kiva juttu, sillä en muutoin olisi tullut tällaista lajiketta kokeilleeksi, kun en tiennyt koko lajikkeen olemassaolosta 😊 Tämä lajike on nimeltään Costoluto fiorentino. Siemenpussissa sen sanotaan olevan pihvitomaatti, joka sopii myös ulkona kasvatettavaksi. Niinpä istutin tämän tomaatin ihan maahan taivasalle, toisin kuin muut tomaatit, jotka saavat kasvaa ruukuissa katetulla terassilla tai parvekkeella. 

Kypsyvä Costoluto fiorentino -tomaatti on
hauskan poimuisena mielestäni tosi kauniin
näköinen. 

Toivotaan, että pussin lupaus pitää paikkaansa,  ja Costolutot tosiaan jaksavat kypsyä ihan ulkosalla. Tämän hetken kaatosateet eivät kyllä valitettavasti ole varmaan oikein tomaattien mieleen 😞

Kovin ovat harvassa meikäläisen Malinowy kapturek 
-tomaatit siemenpussin kuvaan verrattuna... :(

Toinen mielenkiintoisista uutuuslajikkeista on kirsikkatomaatti nimeltään Malinowy kapturek. Sen soikeiden pikkutomaattien pitäisi muodostaa hauskan näköisiä, valtavan suuria tertuja - vähän kuin viinirypäleet. 

Toistaiseksi Malinowyn tertut on kyllä jääneet minulla hyvin maltillisen kokoisiksi. Mielenkiinnolla myös odotan, miltä nämä uutuustomaatit maistuvat, sillä mielestäni tomaatin maku on kuitenkin lopulta kaikkein olennaisin, oli ulkonäkö miten hauska hyvänsä. 

Vielä antavat kaikki tomaatit aikalailla odottaa itseään, toivottavasti pian jo pääsisi maistelemaan...

  

Kysymystä daaliankasvattajille

Tyttäreni on ollut hieman kiireinen. Nyt heinäkuun puolivälissä hän huomasi iloisen hämmästyneenä, että autotallissa kuivana talvehtineet daalianmukulat, joita hän ei ollut ehtinyt istuttamaan ulos, olivat lähteneet kasvamaan.

Tytär suunnitteli jättävänsä mukulat silleen edelleen autotalliin, ja istuttavansa ne sitten ensi vuonna paremmalla ajalla ulos. Minulla ei ole daaliankasvatuksesta minkäänlaista kokemusta,  mutta maalaisjärkeni sanoi, ettei tuo suunnitelma välttämättä onnistu. Voisivatko itäneet mukulat todella selvitä kuivassa vielä seuraavaan vuoteen?

Ajattelin, että daaliat kuivuvat entisestään, käyttävät kaiken voimansa nyt kasvaviin versoihin, ja todennäköisesti kuolisivat sen jälkeen?

Olin siis sitä mieltä, että pitää yrittää istuttaa mukulat nyt ulos, jotta ne vahvistuisivat ja saisivat kerättyä voimia ensi talveen. Mahdoinkohan olla oikeassa näine pähkäilyineni?

Tältä näyttää tilanne nyt mukuloiden
istutuksen jälkeen. 

Lupauduin yrittämään daalioiden pelastamista istuttamalla ne pihallemme ämpäriin (jossa on pohjassa halkeama).

Mitä arvelet, onko tässä onnistumisen 
mahdollisuuksia? Istutusajankohtahan
on nyt perin myöhäinen.

Ihanasta lumikärhöstä on moneksi!

Sievä ja herkkä lumikärhö on yksi lemppari-koristeköynnöskasveistani.

Se on kauneutensa lisäksi nopea- ja runsaskasvuinen.

Tänä kesänä keksin, että yhdestä lumikärhöstä riittää kahteenkin eri kohtaan, kun ohjailee sitä sopivasti. 

Kuvasta voi olla vähän vaikea hahmottaa, mutta 
vasemmalla on kärhön osa, joka kiipeää raudoitusverkossa
ja oikealla vaahteraan ohjaamani osa kärhöstä.

Aiemmin lumikärhö on saanut vallata sen vieressä olevan betoniverkkokaaren. Nyt keksin ohjata sitä myös kiipeilemään vieressä olevaan vaahteraan.

Lumikärhö näyttää minusta tosi kivalta
vaahteranrunkoa syleillessään  😊

Jos missä, niin jykevän puunrungon päällä kiipeillessään herkkä kärhö pääsee erityisesti oikeuksiinsa.

Mielenkiinnolla odotan, ehtivätkö oikealta
kasvava jalokärhö ja vasemmalta vaahteraa
pitkin nouseva lumikärhö täyttää koko 
kaarituen ja kohdata toisena ylhäällä.
Se voisi näyttää kivalta, jos näin ehtii
tapahtua 😊

Vaahteraan nojaavan betoniverkkokaaroen toisella puolella vastaan kiipeilee violettikukkainen loistokärhö. Jännä nähdä, ehtivätkö köynnökset valloittamaan koko kaaren, ja kohtaamaan toisensa ylhäällä?

Lumikärhön kukat on nii sieviä, ja se jaksaa 
kukkia pitkään.

Talvehtimaan en ole oikein onnistunut lumikärhön versoja saamaan, joitain yksittäisiä lukuun ottamatta. Niinpä kärhö aloittaa aina keväällä kasvunsa maan rajasta. Kasvu olisi tietysti vieläkin nopeampaa, jos se lähtisi myös vanhoista versoista. Olen taivutellut versoja talveksi maata vasten suojaan, mutta eivät ne ole silti selvinneet.

Oletko sinä onnistunut lumikärhön versojen suojaamisessa yli talven?

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?