Lautasella oman pihan satoa ja muita mukavia juttuja

Näissä mukavissa hetkissä tuntuu aina, että on todellakin kannattanut nähdä vaivaa puutarhahommien eteen.

Tämän alkuun liian kylmän ja sitten liian helteisen kesän sadossa ei ole ollut hurraamista. 

Niinpä on sitäkin mukavampi hetki, kun saa koota lautaselle annoksen oman rivaripihan perunoista, pavuista, maissista ja tomaateista.

Tai kun saa kerättyä oman pihan viimeisistä kukkijoista kauniin kimpun vietäväksi tuttavalle.

Tai kun saa työskennellä lämpöisenä syyspäivänä parvekkeella etätyössä  mukavan vehreää näkymää ihaillen.

Pika-minikasvihuone parvekkeen nurkkaan

Elokuun kylminä öinä kyhäsin parista ylimääräisestä ikkunaruudusta parvekkeelle pikaisen suojan tomaateille ja parille paprikalle. Säälitti jättää niitä ihan sellaisinaan ulkosalle. 

Jos ei muuta suurempaa hyötyä, niin ainakin 
tämä minikasvihuone on varsin mukavan näköinen
parvekkeen nurkassa 😊

Tässä vielä vähän toisesta vinkkelistä, 
ennen kuin mahdutin pari paprikaakin
tomaattiruukun viereen.

Paprikoita kuskasinkin kaikkein kylmimpinä öinä sisälle. Kun yöt vähän lämpenivät, en jaksanut sitä enää tehdä, niin piti saada niille jonkinlaista suojaa. 

Vähän on ruuhkaista "minikasvarissa", jospa sopu sijaa antaa 😊 Ja saisivat kyllä alkaa paprikat jo saamaan väriä...

Nyt on kyllä jälleen ihanaa, kun kylmyys helpotti. Lämpö tekee niin hyvää kylmän alkukesän vastineeksi, niin minä kuin erityisesti kasvit nautimme. Juuri luin, että viime vuonna oli syyskuussa kokonaista kahdeksan hellepäivää 😊

Jospa vielä aivan vihreät paprikani ehtisivät kypsyä ihanan oransseiksi 😊

Lumikärhö on osoittautunut aivan ihanaksi ❤️

Törmäsin lumikärhöön ensimmäisen kerran juttukeikalla jo vuosia sitten ja ihastuin siihen heti. Paikassa missä kärhön näin, se kasvoi kauniina paljasta puunrunkoa pitkin.

Lumikärhöllä on niin sievät pienet kukat, ja
sen nuputkin on koristeellisia. Se jaksaa kukkia
pitkään, vielä näin loppukesäpainotteisesti, kun 
ei ole enää niin runsaasti muita kukkijoita. 

Minulle tarjoutui rivitaloon muutettuamme viimein sopiva tilaisuus lumikärhön hankintaan. En osannut ajatella sen kasvupaikkaa sen suuremmalti, kunhan sen jonnekin istutin, sai paikan aroniapensaiden juurelta.

Se onkin osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. En arvannut, että kärhö viihtyisi näin hyvin, ja kasvaisi pitkin poikin aroniapensaita. Sen herkät, valkoiset kukat näyttävät ihanilta aronianmarjojen lomassa.

Lumikärhö ja aronia viihtyvät mainiosti yhdessä. 
Niiden juurella kasvaa raparperi.

Lumikärhö kiipeilee vasemmalta harajateräskaarta
pitkin. Taaempana on toinen kaari, jota pitkin
kiipeilee loistokärhö. Pihamme mukavan vaahteran
runko pilkottaa taka-alalla.

Tänä kesänä huomasin, että kärhöllä näyttää olevan haluja levitä vieläkin laajemmalle, kuten sen vieressä olevalle kulkureitille, mikä ei ollut minusta erityisen hyvä idea. Niinpä otin vihoviimeiset muutossa säästämäni raudoitusverkon ja harjateräksen palaset, ja väkersin niistä nopsasti kaariportin tapaisen kärhön kiipeillä.

Kärhöä on mukava katsella myös yläilmoista 
parvekkeelta.

Kärhö hyväksyi sen, ja kasvaa nyt myös vastakkaiseen suuntaan aiemmasta koristaen kauniisti kaariportin. On kyllä osoittautunut kerrassaan mainioksi kasviksi, saa nähdä keksiikö se levittäytyä vielä johonkin uuteen kohtaan 😊 

EDIT LISÄYS; Lumikärhö on minulla ainoa kärhö, jonka versot selviävät talvesta, mikä selittää osaltaan sen kasvuvoimaa. Sen ei tarvitse lähteä keväällä kasvamaan uudestaan maan pinnasta, vaan aiemmat versot jatkavat kasvuaan aina vain laajemmalle...

En ole aiemmin tätä pohtinutkaan, että millaisia eroja eri kärhölajikkeiden välillä on versojen talvenkestävyyden suhteen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on, onko joitain tiettyjä kärhölajikkeita, joiden versot selviävät, ja vastaavasti joitain joiden versot eivät kestä talvea? 

Tämä myös selittää, kun olen ihmetellyt ja ihastellut naapurin komean kokoista, jo aikaisin melko pienikokoiset violetein kukin kukkivaa kärhöä. Sen täytyy siis olla lajiketta, jonka vanhat versot selviävät yli talven, ja se lähtee keväällä kasvamaan noista vanhoista versoista.

#kärhö #lumikärhö #rivitaloon #piha #puutarha #köynnös

Vihannesten kypsyminen pahasti vaiheessa

On kyllä ollut melkoisen haastava tämä puutarhakesä, ennen muuta alkukesän kylmyyden vuoksi, kun mikään puutarhassa ei juuri edennyt.

Kurkkuja on tullut tänä kesänä harmillisen 
huonosti, vain muutama.
Eivät päässeet vauhtiin alkukesän kylmyydessä,
myös pölyttäjien niukkuus on ollut ongelma 😞

Loppukesän helteet tekivät kuitenkin hyvää kasveille, mutta pahemman kerran ne ovat edelleen myöhässä. 

Suurin osa erilaisista tomaateista on vielä
kypsymättä, niin ylhäällä parvekkeella...

Ja nyt kun kelit, etenkin yöt, muuttuivat kovin kylmiksi, niin saapa nähdä miten käy papujen, paprikoiden, maissien ja valtaosan tomaateista, jaksavatko ne vielä jatkaa kasvuaan? Toivottavasti!

kuin alhaalla terassilakin.

Uusi vihreä köynnöspapulajike on osoittautunut
oikein hyväksi, mutta silläkin on
satokausi vasta aluilllaan. 

Käynnöspavut saivat kylmäksi yöksi harsoa suojaksi.

Muutama härkäpavuntaimi on tuottanut
kivasti satoa.

Härkäpapusato muutamasta taimesta. Pölytys jäi vähän vajavaiseksi,
muutoin olisi varmaan tullut vieläkin runsaammin. 

Basilikat on kasvaneet tänä kesänä
aivan erityisen hyvin, se on ollut mukavaa :)

Tuli vasta aika hiljattain mieleen kylvää vähän 
lehtikaalia ja istuttaa taimet ruukkuun.

Tämä on kesän suurin ilonaiheeni, en ole aiemmin onnistunut paprikan kasvatuksessa, joten en ole sitä viime vuosina juuri harrastanut. Nyt kuitenkin kylvin ihanan oranssin, pienehkön lajikkeen siemeniä, ja kasvit on kasvaneet todella hyvin.  

Vihreitä ovat kuitenkin paprikat edelleen, saa nähdä ehtivätkö kypsyä. Ensi keväänä laitan ehdottomasti näitä samoja paprikoita kasvamaan vähän aiemmin. 

Periaatteessa hyvin helpolla ja yleensä runsassatoisalla kesäkurpitsalla ei ole mennyt tänä kesänä kovin hyvin, saattaa olla että tulee tämä yksi ainoa kesäkurpitsa :) 

Aronianmarjoja on tulossa erittäin runsaasti hyvin pieneltä alalta.

Herttoniemen siirtolapuutarhassa

Viikonloppu vierähti tyttären kanssa Etelärannikolla.

Pyörittiin muun muassa ihastelemassa Herttoniemen siirtolapuutarhassa, missä olikin oikein viehättävää 😊

Ihan joka sopukkaan ei kierretty, alueella o 182 palstaa mökkeineen. Helsingissä on muuten kahdeksan muuta siirtolapuutarha-aluetta. 

Kävimme myös mielenkiintoisella tutustumiskierroksella Malmgårdin kartanossa Loviisassa. 

Harmi kyllä kartanon varmasti upeaa puutarhaa ei ole enää olemassa, ainoastaan puistomaista aluetta. 

Linnamainen Mslmgårdin kartano on Suomen suurimpia kartanoita. 

Kartanokierroksen veti itse isäntä kreivi Henrik Creutz.

Isäntä esittelee kartanon kirjastohuonetta.

Malmgårdissa on valtavasti upeita kattomaalauksia ja kattokruunuja. 

#siirtolapuutarha #Malmgård

Ihana Cesis ja vähän muita kukkaisia juttuja

Onpas aika taas mennä humpsahtanut, minne lie? No, on minulla siitä joitain aavistuksia. Loma loppui, työt alkoi... Ja kaikki kolme aikuista lasta puolisoineen olivat käymässä, osa vähän pidempäänkin. Sitten tietysti marja-aika mustikanpoimintoineen... Ja vielä kirsikkana kakun päällä, tai ehkä enemmän rikkana rokassa, otin kesäprojektiksi suorittaa kasvatustieteen perusteiden opinnot! Se onkin ollut ehkä noin neljä kertaa niin työläs homma kuin mitä uumoilin... Ja tietysti myös vielä vähän puutarhahommia, niistä erikseen myöhemmin.

Mutta mihin siis viimeksi jäinkään? No siihen. että olin heinäkuun puolivälin paikkeilla ihanalla matkalla, joka suuntautui Etelä-Viroon ja Pohjois-Latviaan. Ehdin edellisessä postauksessa kertoa kuulumisia hienosta Paratiisipuutarhasta, missä vierailimme.

Tässäpä nyt jatkona kuvaterveisiä muun muassa Latviasta viehättävästä Cesiksen vanhasta pikkukaupungista ja muita mukavia pikkupaloja matkan varrelta.

Ylhäältä kirkontornista oli kauniit näkymät yli kaupungin.

Cesiksessä on kaksi linnaa.

Kaupungin sydämessä sijaitseva kaunis toukokuun puisto on tunnettu mustista joutsenistaan.

Välillä herkuteltiin - tai vähän väliä... :)

Ikävämpi, joskin sitäkin tärkeämpi muistutus etenkin näinä aikoina. Eri puolilla kaupunkia on muistomerkkejä, jotka muistuttavat virolaisten kyydityksistä Siperiaan. Saimme myös kuulla useammalta henkilöltä omakohtaisia kokemuksia asiasta, tuntui hurjalta 😞

Kukkia siellä, kukkia täällä... :)

Pienessä Vorun kaupungissa oli vähän runsaammanpuoleinen antiikkiliike :) 

Matkaohjelmaan kuului myös mukava ja mielenkiintoinen
vierailu Viron pianomuseossa Holdren kartanossa.
Eläväinen museonjohtaja Alo Poldmäki kertoi huikeita tarinoita pianojen vaiheista,
joihin kytkeytyivät niin kyyditykset Siperiaan kuin muutkin merkittävät historialliset tapahtumat.
Hän myös soitti meille pieniä kauniita, yksityisiä konserttipätkiä eri pianoilla.  

Jouduimme myös kokemaan ukkos"myrskyn silmän", onneksi enimmäkseen turvallisesti hotellihuoneesta ihmetellen. Kuva Valgan kaupungista (jossa majoituimme koko reissun ajan) hetkeä ennen kaatosateen alkua, jossa onnistuin kastelemaan lenkkarini aivan läpimäriksi 😊

Etelä-Virossa kaatui myrskyn voimasta valtavasti puita.

Myrskyn jälkeen on poutasää... Kaupunkien hienoissa ja runsaissa kukkaistutuksissa
oli istutettu hauskasti hyötykasveja kukkien lomaan 😊

Paljon oli matkalla muitakin mielenkiintoisia kohteita, mutta tässä nyt pieni poiminta itselleni kiinnostavimmista. Matka oli muuten Tuglas-seuran järjestämä, voin suositella näitä reissuja ihan kympillä :) 

@Tuglas-seura #Viro #Estonia #Latvia #Cesis #Valga