Yksi paprika kasvaa hulluna, muut juroo

Toivottavasti ei ala jo kyllästyttää nämä mun paprikajutut... No, ei oo pakko lukea 😊

Olen nimittäin edelleen aika innoissani näistä ulkoa sisälle ruukkuihin siirtämistäni paprikoista - ja myös vähän ihmeissäni. 

Nyt ennen muuta suurista eroista kolmen eri paprikakasvin välillä. Kaikki kolme kasvavat suunnilleen saman kokoisissa, hämmästyttävän pienissä ruukuissa, ja kaikilla on samanlaiset lannoitukset ym., mutta niiden kasvussa on valtavia eroja. 

Etummaisena innokkain kasvaja, joka on
lähes kaksi kertaa pienempien yksilöiden
kokoinen, ja väriltään hyvin tummanvihreä. 
Aivan kuin kokonaan eri kasvi kuin muut.
Vasemmalla paprikoiden edessä on pari
persiljaruukkua.

Yksi kasveista on innosttunut oikein toden teolla kasvamaan. Se kasvattaa koko ajan uutta versoa, ja aukaisi juuri muutaman kukankin. Sen lehdet on hyvin tummavihreitä, ja uutta versoa pukkaa sen kuin ehtii. Kasvi on melkein tuplannut korkeutensa nyt sisällä ollessaan. Korkeutta on nyt jo metrin verran, leveyttä puolisen metriä ja latvahaaroja kymmenkunta.

En tajua, mistä tuo repii tämän kasvuvoimansa, olen lannoittanut paprikoita kerran 😊

Kukkiakin hujoppiyksilö intoutui tekemään,  
sen kasvuvoima on kyllä huikea!

Yksi kolmesta kasvista on kovasti lakastunut, tiputtanut ainakin puolet lehdistään, eikä osoita oikein minkäänlaisia kasvun merkkejä. Kolmas on sitten näiden kahden väliltä.

Sellainen ero näissä on, että "hujoppiyksilö" on jo ehtinyt kypsyttää kaikki paprikansa, kun muissa kasveissa on vielä paprikoita tuloillaan. Voisiko tämä olla syynä tämän yhden kasvuintoon?

Nyt jännityksellä odotan miten homma tästä jatkuu, selviävätkö kaikki kasvit yli talven, vai miten niiden käy?

Tällaiset versot leikkelin juuri vesilasiin 
juurtumisen toivossa.

Hujopista olen myös leikellyt jo useamman kerran pois pisimpiä versoja. Olen yrittänyt saada niitä juurtumaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa kertoa, jos jollakulla on hyviä vinkkejä paprikanpistokkaiden juurruttamiseen! Vesilasissa olen toistaiseksi yrittänyt, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Multaan en ole jaksanut pistokkaita istutella.

#paprika #monivuotinen

. 

Persiljoiden pelastus

Olen tänä vuonna innostunut yksivuotisten puutarhakasvien pelastamisesta sisätiloihin, jotta saisin venytettyä kasvukautta mahdollisimman pitkäksi. 

Sen lisäksi, että makuuhuoneen ikkuna on täynnä ulkoa pelastettuja paprikantaimia, päädyin nyt lisäämään joukkoon vielä persiljoitakin.

Paprikat kasvaa porskuttaa.
Nyt niiden juurelta löytyy myös persiljaa 😊

Harmitti, kun ulkona oli vielä nyt pakkasten tullessa varsin komeita persiljoita. Eihän niitä malttanut jättää sinne kylmyyden armoille. Vaikka persilja kestääkin hyvin kylmää, niin ei kuitenkaan määräänsä enempää.

Niinpä istutin persiljoita pariin ruukkuun, ja nostin ruukut ikkunalle. Jännä nähdä, mitä persiljat tuumaavat tästä yhtäkkisestä parinkymmenen asteen lämpötilan noususta, lähtevätkö kasvamaan vai taantumaan?

Samalla hoksasin, että persiljoita voisi olla hyvä siirtää kesälläkin ulkoa sisälle ruukkuihin. 

Kun persiljaa olisi helposti näkösällä ja saatavilla sidällä, tulisi sitä varmaan napsittua suuhun aina ohi mennessä  😊 Eikä tarvii huonekasvejakaan, enempi hyötyä näistä!

Vihoviimeisiä sadonkorjuita

Tuli viimein aika tuikata lapio maahan viimeisiä kertoja tänä syksynä, ja katsoa löytyykö komeaksi kasvaneiden maa-artisokanversojen juurelta syötäviä mukuloita.

Maan uumenista löytyi kauniita
maa-artisokanmukiloita.

Yllätys oli vallan positiivinen, kyllä artisokat olivat muistaneet kasvattaa näyttävien varsiensa lisäksi myös syötäviä mukuloita maan uumeniin.

Mikä parasta, nämä mukulat olivat myös mukavan sileäpintaisia, artisokanmukulat kun tuppaavat toisinaan olemaan kovin röpelöisiä. Tällaiset sileäposkiset kun ovat huomattavasti miellyttävämpiä pestä ja kuoria kuin kovin muhkuraiset versiot.

Joskus luin, että sileäpintaisten artisokanmukuloiden salaisuus on kova savimaa, pehmeämmässä maassa syntyy muhkuraisempia mukuloita. Tämä kuulostaa 

minusta jopa vähän erikoiselta ja jotenkin epäloogiselta. Kuvittelisi toisin päin, että pehmeämmässä maassa olisi helpompaa kasvattaa kauniin sileitä mukuloita - mutta eipä mitään, tämä kasvi tahtoo toimia näin päin.

Nautin nämä ensimmäiset nostamani mukulat ihan vain yksinkertaisesti keitettyinä, oikein hyviä olivat 😊

Nyt onkin luvassa reippaasti kylmenevää, joten tähän on nyt aika päättää tämän puutarhakesä, ja jäädä mielenkiinnolla odottelemaan, mitä ensi vuosi tuo jälleen tullessaan... 😊

#maa-artisokka #mukula #savimaa

Herkuttelemaan omilla paprikoilla 😊

Tämä on kyllä tosi mukava juttu. Tähän aikaan vuodesta,  kun ei ole enää oikein itse kasvatettuja tuoreita kasviksia nautittavaksi, niin yhtä lajia löytyy minulla nyt kuitenkin runsaasti - ihanan oransseja paprikoita 😊

Paprikat olivat tämän kesän hupikokeiluni, Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia niiden suhteen, semminkin kun kylvö jäi kovin myöhäiseen.

Senpä takia myös paprikat ovat nyt varsin myöhäisiä, kypsytellen vasta satoaan. Onneksi makuuhuoneen ikkunalla oli hyvin tilaa nostaa kaikki kolme kolme komeaa paprikakasvia suojaan kylmältä ulkoilmalta.

Varsin mukavilta ja houkuttelevilta näyttivät.

Ensimmäistä paprikaa maistaessani vähän jännitti, ovatko ne kuten paparikankasvattelujeni tuotokset joskus aiemmin, hieman kitkerän makuisia ja sellaisia aika ohutmaltoisia ja vähän kuivakoita, ei siis kovin meheviä kuten "kaupan paprikat".

Sisuksissakaan ei ollut moittimista. 

Jännä juttu, vastaus oli sekä että 😊 Yhden paprikakasvin tuotos oli tuollainen "kuin kaupan", siis oikein mehevä ja hyvänmakuinen, se oli tosi mukava yllätys. Mutta toinen olikin huomattavasti huonompi, ei lainkaan niin makea ja mehukas. Mielenkiintoista, että kahdesta samoista siemenistä kasvatetusta kasvista voi tulla näin erilainen lopputulos. Kasvuolosuhteet on kuitenkin olleet aikalailla samanlaiset. 

On kyllä todella mahtavaa, että tähän aikaan vuodesta on saatavilla runsain mitoin oman puutarhan luomupaprikaa 😊 Ja että olen nyt onnistunut kasvattamaan elämäni ensimmäiset kerrassaan herkulliset paprikat 😊 - joita on vielä tulossa runsaasti lisää...

Viimeiset sinnittelijät

Se alkaa olla jälleen aika sanoa heippa tälle kesälle, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle. 

Millään ei malttaisi riisua pois kaikkea ihanaa kesästä vielä muistuttavaa vehreän vihreää.

Onneksi viimeisiä sinnittelijöitäkin vielä riittää.

Turhan myöhään kylvämäni hauskat erikoisauringonkukat ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan ja ilahduttavat nyt parvekkeella. 

Lehtikaalia ruukussa.

Nostin pihalta parvekkeelle myös kivan lehtikaåaliruukun. Siihenkin keksin kylvää lehtikaalit vasta kovin myöhään heinä-elokuun vaihteessa. Mukavasti ne on kuitenkin ehtineet. Näiden lisäksi parvekkeelta löytyy vielä vähän persiljaa.

Lokakuiset tomaatinvarret.

Alhaalta pihan terassilta en raatsinut millään vielä raivata pois kaikkia viimeisiä tomaatinvarsia. Ne muodostavat vielä iloisenvihreän seinämän terassille. Kyllä tulee varmaan vähän aution ja ankean näköistä, kun nuokin pitää raivata pian pois, ei mahda mitään. 

Kuvassa näkyy vasemmalla marja-aroniaa,
keskivaiheilla vihreänä ihana lumikärhö, jossa näkyy vielä joku kukkakin 😊
Sen oikealla puolella jalokärhö, ja aivan oikeassa laidassa maa-artisokkia.
Marja-aroniaa tuli tänä vuonna pienistä pensaista niin runsaasti, etten saanut
kerättyä kaikkia talteen.

Liisa muistutti kuitenkin kommentissaan ruskan väreistä, se onkin aivan totta, tänä vuonna minusta onkin oikein kaunis ruska. Minulla sattuikin olemaan valmiina vähän aikaa sitten otettu ruskakuva pihasta, niin lisäsinpä sen vielä tähän loppuun 😊

Krassien syysyllätys

Tämä on ollut minusta kerrassaan erikoista. Kylvin keväällä mukamas keltakukkaisen köynnöskrassin siemeniä, kun olen vähän kyllästynyt siihen kirkkaan oranssikukkaiseen normikrassiin.

Vaan kuinka ollakaan, kaikkien taimien kukat osoittautuivat kuitenkin niiksi kirkkaan oransseiksi, vaikka siemenet olivat peräisin keltakukkaisesta krassista, ei mahtanut mitään, niillä mentiin.

Mietin siinä kohtaa, että onkohan oranssi jotenkin dominoivasti periytyvä krassin väri, joka vie voiton muilta?

Amppelissa kasvava köynnöskrassi,
joka jaksaa vieläkin kukkia. Vasemmalla
näkyy alkuperäinen kirkkaan oranssi
kukka, edessä uudempia keltasävyisiä 
kukkia. Amppelissa kasvaa takuuvarmasti 
vain yksi ainoa kasvi, ja erivärisiä 
kukkia on myös samoissa versoissa.

Yllätys olikin vielä suurempi, kun nämä samaiset krassintaimet alkoivatkin nyt yhtäkkiä tässä kohtaa syksyä pukkaamaan odottamiani keltaisia kukkia! Mitä kummaa, en meinannut uskoa silmiäni. Sinänsä mukava myöhäissyksyn yllätys, kun kerran keltaisia kukkia olin odottanut. 

Tässä parvekkeella vielä viihtyvä krassi, joka teki
tismalleen saman tempun - kukki ensin kesän
 kirkkaan oranssina, ja vaihtoi nyt värinsä keltaiseen 😊

Jotenkin olisin tämän käsittänyt, jos näin olisi sattunut tapahtumaan vain yhden kasvin kohdalla - mutta ei, näitä kummajaisia on useampi.

Ei voi ymmärtää krassin sielunelämää 😀

Kysyin tätä tekoälyltäkin, se vastasi näin: 

"Ei, krassin kukat eivät vaihda väriä kasvuun vaikuttavien tekijöiden vuoksi, vaan kukin lajike säilyttää oman värisävynsä. Krassin eri lajikkeet tuottavat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, ja yksittäisen kasvin kukat ovat samanvärisiä, kun taas eri kasveilla voi olla erilaisia värejä."

Ei siis voi kuin ihmetellä...

#krassi #kukka #väri #keltainen #köynnöskrassi

Paprikat pääsivät sisälle - ja kuinkas sitten kävikään... 😊

Tämän kesän paprikankasvatteluni on ollut melkoisen pitkää pinnaa vaativa koettelemus.

Olen näistä joskus aiemmin kertonut, että nappasin keväällä Lidlistä ostamistani söpön oranssesista ja todella hyvän makuisista pienehköistä paprikoista siemeniä kasvatettavaksi (näinhän ei kyllä saisi tehdä!).

En ole koskaan aiemmin onnistunut paprikankasvatuksessa, joten tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. 

Paprikat kasvoivatkin todella komeasti. Kaikki kolme kasvia ovat tukevia ja hyväkuntoisia, liki metrin korkuisia. 

Jokaisessa kasvissa on ollut jo pitkän aikaa lähemmäs kymmenkunta suunnilleen täysikokoista paprikaa - mutta paprikoiden kypsyminen on ollut todella hidasta.

Kylvö jäi keväällä vähän myöhäiseen, ja siitä varmaan kärsin nyt 😞

Paprikat ovat olleet lähes samanlaisia, isoja ja iloisenvihreitä jo pian parin kuukauden ajan. Olen sitä tässä kovasti odotellut, että onko niillä lainkaan aikomusta vaihtaa  väriä oranssin suuntaan?

Paprikat olivat syyskuun loppupuolille saakka ulkosalla, mutta sään muututtua huomattavasti kylmemmäksi pelastin ne sisälle. Jännittäen, saisiko sisätiloihin siirto vähän vipinää niiden kypsymiseen?

Ilo oli suuri, kun todella pitkään vihreänä
olleen paprikan kyljessä oli selvästi 
havaittavissa jotain oranssinkellertävää... 😊

Oranssin määrä lisääntyi ensi alkuun hyvää
vauhtia, mutta sitten sekin tuntuu tyssänneen...
Saa nähdä, miten pitkään joutuu vielä odottamaan
ensimmäistä kypsää paprikaa 😊

Kuinka ollakaan, ei mennyt kuin hetki, kun ensimmäisen paprikan kylki alkoi odotetusti vaihtaa väriä!

Nyt näyttää siis lupaavalta, ainakin viiden paprikan kyljessä on jo havaittavissa iloisen oranssia sävyä 😊

Tosin kehittyminen näyttää nyt taas hieman tyssänneen. Yksi paprikoista on ollut jo jonkin aikaa lähes kypsän näköinen, mutta toinen pää pysyttelee kuitenkin aivan vihreänä, jospa se siitä...

Kaikkineen siis äärimmäisen mielenkiintoinen ja hauska kokeilu! Nyt vielä viimeiseksi jännitän millainen on paprikoiden maku, kunhan ne joskus kypsyvät, toivottavasti olisi hyvä 😊

Olen myös miettinyt, voisikohan olla mahdollista, että joku kasveista säilyisi sisällä ensi kevääseen saakka, sehän olisi vallan mahtavaa 😊

Paprikat peittävät ison osan makuuhuoneen ikkunasta 😊

Loistavinta olisi, jos onnistuisin saamaan edes jonkin noista kolmesta kasvista selviämään ensi kesään asti. Silloin luulisi paprikan tuottavan satoa jo huomattavasti aiemmin kuin nyt.

Niin tai näin, täytynee kuitenkin myös ensi keväänä kylvää jokunen siemen. Täytyy vain muistaa olla silloin liikkeellä huomattavasti aiemmin kuin tänä vuonna. 

Hullunkurisia tomaatteja ja kesän viimeisiä kukkijoita

Tomaatti kasvatti hassun hatun tai "kruunun", 
tai miksi tuota sanoisi? Ei mielestäni erityisen 
edustavan näköinen 😊

Tämä säiden puolesta vaihteleva kesä on myös kasvattanut vaihtelevia tomaatteja, eipä ole aiemmin näkynyt tällaisia 😀 Lajikkeesta en nyt ole aivan varma, niin parempi etten veikkaa sen suhteen mitään. 

Kerro, kerro kuvastin... Kellä on 
komein koristus? :)

Ihana tuoksuherne jaksaa vielä kukkia parvekkeella kauniisti vanhassa kuparisessa puuhellan vesisäiliössä. Onneksi tulin ottaneeksi sen matkaan vanhasta asunnostamme. Keksin vielä tänä kesänä taivuttaa siihen  harjateräksenpätkän tuoksuherneen tueksi. Tykkään 😊

Jaksaa, jaksaa... Vähän jo raottelee ihana auringonkukannuppu, jospa se tästä vielä aukeaa...

Sitä tässä vielä jännitän, ehtivätkö kauniin vaaleankeltaiset erikoisauringonkukat avaamaan nuppunsa. Niiden kylvö jäi minulla vähän turhan myöhäiseen, samoin kävi viime vuonna. 

En meinannut keväällä millään keksiä, mitä kivaa kukkaa laittaisin kasvamaan parvekkeelle, kunnes viimein muistin näiden auringonkukan siementen olemassaolon.

Katsoin juuri, että viime vuonna nuput olivat avautuneet 28.9. Vielä olisi siis pieni hetki aikaa siihen!

Ihana maa-artisokka 😊

Olen iloinen, että älysin napata varmaan viimeisenä kasvina vanhan asuntomme pihasta mukaan myös maa-artisokan mukuloita.

Maa-artisokan versot huitelevat korkealla 
kahden ja puolen metrin korkeudessa. 

Istutin ne rivaripihamme kärhön viereen. Maa-artisokat on viihtyneet ja kasvaneet siinä tosi hyvin. Vielä en ole tutkinut, löytyykö maasta minkä verran syötäviä mukuloita. Uskoisin, että satoakin varmasti löytyy.

Kasvi on kuitenkin jo itsessään niin näyttävä ja kaunis, ettei sadon määrälläkään ole juuri väliä, saa kasvaa tuossa jo ihan kauneutensa vuoksi 😊

Artisokka aukaisi hiljattain myös iloisenkeltaiset kukkansa myöhäissyksyn piristykseksi.

Maa-artisokka kurottelee kohti vaahteranlatvoja... 😊

#maa-artisokka #rivitalo

Lautasella oman pihan satoa ja muita mukavia juttuja

Näissä mukavissa hetkissä tuntuu aina, että on todellakin kannattanut nähdä vaivaa puutarhahommien eteen.

Tämän alkuun liian kylmän ja sitten liian helteisen kesän sadossa ei ole ollut hurraamista. 

Niinpä on sitäkin mukavampi hetki, kun saa koota lautaselle annoksen oman rivaripihan perunoista, pavuista, maissista ja tomaateista.

Tai kun saa kerättyä oman pihan viimeisistä kukkijoista kauniin kimpun vietäväksi tuttavalle.

Tai kun saa työskennellä lämpöisenä syyspäivänä parvekkeella etätyössä  mukavan vehreää näkymää ihaillen.