Ihanaa, krassi!

Harvoinpa sitä näin innostuu tällaisesta pienestä asiasta kuin yhdestä krassintaimesta🙂 Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, ettei minulla ole lainkaan krasseja kasvamassa.

Keväällä kylvöaikaan huomasin, että vanhat siemenet olivat päässeet loppumaan, enkä tullut sitten ostaneeksi uusia. Niinpä krasseja ei sitten tälle vuodelle tullut, mikä jäi minua vähän harmittamaan

Nyt kuitenkin yllätyksekseni huomasin, että yhden kurkun juurelle oli putkahtanut pieni krassintaimi. En ole aivan varma, kasvoikohan tuossa kohtaa viime vuonna krassi, ja siemen olisi sitä perua. Vai onko tullut jotenkin kompostin kautta tai muutoin?

Vaan samapa tuo, mistä on peräisin, pääasia että on! 

Taidan kaivata krassia aivan erityisesti sen vuoksi, että siitä muistuu mieleeni jo edesmennyt isoäitini Kerttu, joka kasvatti aina mökillämme krasseja. En tiedä, olivatko ne hänelle jotenkin erityisen merkittäviä, vai oliko se vain tapa? Olisi kiva tietää! Hän myös otti meidät lapset mukaan krassin kylvöpuuhiin, tämä onkin varmaan ensimmäinen puutarhamuistoni 🙂 Muistan sen jotenkin vähän jännittävänä ja tärkeänä asiana.

Täytyy siirtää tuo krassi äkkiä parempaan paikkaan, ja toivoa että ehtii kukkaan vielä tässä loppukesän aikana, ihan isoäidin muistoksi 🙂 Luulisi ehtivän, krassi on sen verran nopea.

Kivaa viikonloppua sinulle!