Vielä vähän Lepaan-kuulumisia

Hei jälleen, täälläpä sitä ollaan, vaikka aika on taasen rientänyt.

Vielä on sentään sama kuukausi, jolloin kävin  ensimmäistä kertaa Lepaan näyttelyssä Hattulassa. Kerroin tuosta jo edellisessäkin postauksessa, mutta koska se menikin kokonaan tomaattien kasvihuonekasvatukseen Lepaalla, niin tässäpä vielä vähän muita Lepaan-kuulumisia.

Nämä muut kuulumiset kertovat vähän enemmän Lepaan puutarhaoppilaitoksen miljööstä kuin itse näyttelystä. Lepaalla on hauska vihannesnäytemaa, jonne on pienelle alalle istutettu useita kymmeniä erilaisia hyötykasveja, joukkoon mahtuu myös mielenkiintoisia erikoisuuksia.

Kaikki kasvit olivat näin elokuulla mukavasti satovaiheessa.

Minua kiinnostivat erityisesti ne vähän harvinaisemat kasvit, joita ei pääse tapaamaan ihan tuon tuosta.

Okraa.

Kameralle tallentuivat niin mansikkapinaatti, latva-artisokka kuin okrakin.

Mansikkapinaatista käytetään nuo pienet punaiset marjat, lisäksi lehtiä voi käytttää
pinaatin tapaan. Mansikkapinaattia en ole päässyt vielä koskaan maistamaan,
oletko sinä?

Söpöt latva-artisokat.

Eniten minua hämmästytti hyötykasvien seassa kasvanut revonhäntä - mitä ihmettä se siellä teki?

Sain tietää, että myös kirjorevonhäntä on syötävä kasvi. Tätä oli kyllä jotenkin aika vaikea, suorastaan melko mahdotonkin uskoa. Olen mieltänyt revonhännän niin vahvasti näyttäväksi koristekasviksi, etten kyllä ihan helposti kykenisi tunkemaan sitä suuhuni, vaatisi varmasti aikalailla totuttelua.

Kirjorevonhäntä, syötävä kasvi.

Revonhännästä sanotaan mm. seuraavaa: Maukkaita ja ravinnepitoisia lehtiä käytetään paljon karibialaisessa keittiössä. Kokeile vahvaa, mehukasta keittoa, jossa sahramia, kookosmaitoa ja ehkä myös rapua. Voi käyttää myös pinaatin tavoin, tuoreena tai kypsennettynä.

Toisaalta, revonhäntä-heimon kasveihin kuuluu myös sokerijuurikas, joten tätä kautta on ehkä hiukan helpompi uskoa sen soveltuvuus syötäväksi.

Lepaalla sijaitsee myös valtava omenatarha, jossa kasvaa vähintäänkin kymmeniä erilaisia omenalajikkeita. Historiatiedon mukaan "Kartanon vanhaan omenatarhaan varrennettiin keväällä 1905 pari sataa omenalajiketta. Oppilaitoksen alkuaikoina omenapuita oli yli 2000."
Puiden lajikkeet on merkitty näkyville, joten eri lajikkeisiin on mukava tutustua.

Tämäpä selittää senkin, miksi niin monen omenan lajikenimessä esiintyy Lepaa; Lepaan Liereä, Lepaan Punainen, Lepaan Meloni...

Teinpä päivän aikana kokonaista yhden hankinnankin: yhdellä näyttelyosastolla oli muiden ihastuttavien kukkien joukossa esillä myös kaunista ja herkkää keijunkukkaa muutaman taimen verran. Taimet eivät olleet myynnissä, mutta kun minulla vierähti näyttelyssä yllättäin koko päivä, niin menin aivan päivän lopuksi kyselemään, josko olisivat silloin malttaneet myydä taimen. Ja onnistuttiinhan siitä kaupat tekemään!

Tuolla osastolla oli esillä tulevia, ensi kesän kesäkukkia. Siihen joukkoon mahtui siis tuo ihastuttava keijunkukkakin, jota on saatavilla useammassa eri värissä. Kukalla on kauniit lehdet, jotka voivat olla vihreät, tummanpunertavat tai kellertävät. Viehättävän vaatimattomien kukkien väri vaihtelee kuvan punaisesta valkeaan.

Viehättävä Keijunkukka.

Väittäisin, että keijunkukasta voi hyvinkin tulla ensi kesän hitti. Päätellen mm. siitä, että jonkin aikaa sitten keijunkukan taimia oli saatavilla myös sen suuren saksalaisen ruokakauppaketjun kampanjatuotteena!

Mielestäni hauskimman näköinen keijunkukka on, kun laittaa muutaman erivärisen yksilön kasvamaan samaan ryhmään, vaikka ruukkuun istutettuna.

Jokunen pieni blogipalkintokin tarttui matkaan, niistä tarkemmin sitten kun koittaa seuraavan arvonnan aika. Se on luvassa kun blogissani tulee täyteen 150 000 katselukertaa. Tuohon pitäisi olla aikaa parisen viikkoa, laskuri näyttää tällä hetkellä 148 128. Vielä ehtii siis kehittelemään vähän jotain kivoja palkintoja... :)

Ai niin, vielä yksi pieni uutinen: Lepaalla julkistettiin myös ensi vuoden Vuoden vihannes. Tämä vuosihan on ollut kaalien. Ensi vuonna tittelin saavat salaatit, joten niistä päästäneen nauttimaan monessa muodossa.

Lauantaipäivä Lepaan näyttelyssä

Monta vuotta olen haaveillut käynnistä elokuisessa puutarha- ja viheralan näyttelyssä Hattulan Lepaalla. Nyt koitti viimein sellainen vuosi, että oli sopiva tilaisuus piipahtaa siellä.

Näyttely järjestetään Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaalla sijaitsevan puutarhaoppilaitoksen kauniissa ympäristössä. Tapahtuma on kolmipäiväinen, torstaista lauantaihin. Arkipäivinä olisi suosinut parempi sää, lauantaina oli vähän tihkusateista. Siitäkin huolimatta päätin toteuttaa suunnitelmani ja suunnistin paikalle.

Sade kieltämättä vaikutti tunnelmaan aika paljonkin - ja etenkin siihen, että eipä valitettavasti tullut juuri valokuvia napsittua.

Lepaan kasvihuone.

Tosin minua kiinnostavaa kuvattavaakaan ei ollutkaan ihan kauhean paljoa, sillä näyttelyn pääosan muodostivat vähän yllättäin erilaiset viheralan koneet, joista en osaa olla erityisen innostunut. Olisi kyllä ollut vaikka minkälaista härveliä joka lähtöön, konefriikille tuo olisi ollut unelmapaikka :)

Tutustumassa ammattilaiskasvihuoneeseen

Yksi mielenkiintoisimmista jutuista oli opastettu tutustumiskäynti Lepaan suureen kasvihuoneeseen, jossa kasvatetaan tomaatteja. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt tutustumassa ammattilaiskasvihuoneeseen.

Odotin rehevää, tomaatteja pursuavaa viidakkoa. Ensimmäinen yllätys oli se, että Lepaalla tomaatteja kasvatetaankin nimenomaan talvea vasten, eli uudet tomaatintaimet oli istutettu kasvihuoneeseen vasta muutama viikko sitten. Nyt niillä oli mittaa vasta metrin verran, ja ensimmäiset kukkatertut olivat juuri avautumassa.

Kuulimme perusteellisen esityksen tomaatinkasvatukseen liittyvistä asioista; valosta, vedestä, lämmöstä, ravinteista, pölytyksestä, sadonkorjuusta... Kerronpa niistä tässä teille muillekin, kun tuossa oli ainakin minulle paljon mielenkiintoisia uusia juttuja.

Kasvualustana turve

Eipä juuri multaa näy, moderni kasvihuone muistuttaa enemmänkin
jotain laboratoriota :) Lämmitysputket näkyvät valkoisina
vaakasuuntaisina putkina lattianrajassa ja tomaattirivien kohdalla.

Tomaatit on istutettu turpeeseen, joka on pakattu muovikääreen sisään. Turpeen lisäksi seassa on myös kookoskuitua ilmavuutta lisäämässä.

Tomaatit saavat tällä hetkellä vettä tasaisesti kolme kertaa päivässä, aina 1,5 dl kerrallaan. Veden lisäksi tomaatit saavat lannoitetta liuosmuodossa. Veden ja ravinteiden annostelu hoidetaan tietokoneohjatusti.

Vesikiertoinen lämmitys
Syksyllä ja keväällä aurinko lämmittää kasvihuonetta. Talvea varten kasvihuoneeseen on asennettu vesikiertoiset lämmitysputket sekä lattiatasoon että tomaattirivien keskelle. Siinä kelpaa tomaatintaimien olla! Putkistossa oli tälläkin hetkellä päällä jonkun verran lämpöä, jotta ilmankosteus pysyy sopivana.

Kasvihuoneen tekniikkaa.

Sopiva lämpötila on myös hyvin tarkka, sitäkin ohjataan tietokoneen avulla. Lämpötila säädetään keskimäärin vähän reiluun 20 asteeseen, olikohan enimmillään n. 25:een.

Lamppuina on valtava määrä (enpä nyt muista miten paljon) 600-wattisia suurpaine-natriumlamppuja, joten energiaa kyllä kuluu! Tällä hetkellä ne eivät olleet päällä, auringonvalo riittää vielä.

Katonrajassa on tuuletusluukut, jotka avautuvat tarvittaessa automaattisesti, ennen muuta liiallisen kosteuden poistamiseksi. Ja sitten on vielä sekä seinillä että katossa eteen vedettävät suoja"verhot", joita käytetään etenkin kovimmilla pakkasilla. Niiden ansiosta energiaa säästyy paljon.

Mehiläisiä ja hiilidiksidia

Kattoon ripustetussa pahvilaatikossa on
tomaattien pölytyksen varmistava
mehiläispesä.

Tuholaiset hoidetaan biologisesti petohyönteisten avulla. Tomaattien pölytystä varten huoneessa on vaihdettava mehiläispesä, joka on katosta roikkuvassa pahvilaatikossa.

Yksi mehiläispesä riittää tomaattien pölytykseen kuukaudeksi. Pimeään talviaikaan mehiläisiä kuitenkin kuolee runsaasti, kun ne eivät osaa uv-valon puutteessa suunnistaa takaisin pesään. Tällöin pesä täytyy vaihtaa uuteen viikon välein.

Eikä tässä vielä kaikki, lisäksi kasvihuoneen ilmaan lisätään hiilidiksidia, jotta yhteyttäminen olisi mahdollisimman tehokasta. Tällaisia "hiilidioksipakkauksia" olen joskus kuullut saatavan kotikasvihuoneeseenkin, olisikohan sellaisella mitään vaikutusta?

Lehdet pois ja varsi rullalle
Yhdelle tomaatinvarrelle kertyy kasvukauden aikana mittaa kokonaista 12 metriä. Ihmettelin, miten tämä on mahdollista, kun kasvihuoneella oli korkeutta vain muutama metri.

Kasvatus tapahtuu siten, että tomaatinvarsista leikataan niiden kasvaessa aina alapäästä lehdet pois sitä mukaa kun tomaatit kypsyvät. Naruun kiinnitettyä monimetristä tomaattikasvia lasketaan käsipelillä alaspäin, ja "ylimääräinen" varsi kieputetaan kasvatuskourun kyljessä olevien koukkujen varaan. Tämä työvaihe on kuulemma erittäin raskas, sillä kypsyviä tomaatteja täynnä olevat varret ovat hyvin painavia.

Tämä kuulosti minusta kaikkein erikoisimmalta asialta tomaatinkasvatuksessa. Tuota ylimääräistä vartta on siis lopulta kieputettuna metrikaupalla, ja tomaatin tarvitsema vesi ja ravinteet kulkevat noiden varsinippujen kautta. Tämän vaiheen haluaisin kyllä päästä näkemään!

Kysyin myös, tapahtuuko koskaan niin, että koko varsi katkeaa, kuten kotikasvihuoneessa saattaa joskus käydä. Kyllä sitäkin kuulemma ammattilaisillakin aina silloin tällöin sattuu.

Satoaikaan kypsät tomaatit kerätään muistaakseni kolme kertaa viikossa. Tikkailla ei tarvitse kiipeillä, sillä keruu tapahtuu tuosta hyvin matalalta, istuma-asennossa. Tomaatteja siis lasketaan aina alas siten, että kypsyvät tertut ovat sopivasti alinna. Lepaalla tomaatit kerätään mahdollisimman kypsinä, ei osin raakoina, jotta tomaatit ovat mahdollisimman maukkaita.

Vielä kysyin heillä kasvavista tomaattilajikkeesta, onko niitä useampia? Sain kuulla, että päälajike on nimeltään Encore, joka on osoittautunut erittäin hyväksi ennen muuta makunsa puolesta. Ja senhän kotipuutarhuri tietää, että tomaattilajike vaikuttaa olennaisesti tomaatin makuun, eri lajikkeet maistuvat ihan erilaisilta.

Kaupan tomaattilaatikoissa ei muuten tarvitse lukea, mitä lajiketta tomaatti on. Eli sitä ei ole mahdollista tarkistaa, eikä siten voi päästä vertailemaan eri lajikkeita keskenään.

Kylläpä tämän kaiken jälkeen omat tomaattiräpellykset tuntuivat aika erilaisilta - vaikka olen silti ihan tyytyväinen niihinkin :) Mutta nyt on kyllä ihan pakko päästä ensi talvena maistamaan myös Lepaan tomaatteja, ensimmäiset kypsyvät syyskuussa!

Kun tomaatit kasvavat pituutta, varren alaosaa aletaan kieputtaa
vasemmalla näkyviin koukkuihin, mielenkiintoista!

Suuren kasvihuoneen lisäksi Lepaalla on myös mukava hyötykasvien näytemaa, jossa voi tutustua erilaisiin syötäviin kasveihin. Ne olivatkin nyt elokuussa juuri parhaimmillaan, ja joukossa oli monia erikoisuuksiakin. Vaikkapa mansikkapinaatti, latva-artisokka sekä punarevonhäntä.

Tästä kasvihuonejutusta tulikin nyt jättipitkä, joten kerron noista muista Lepaajutuista erikseen toisessa postauksessa vähän myöhemmin.
 

Kiva aamuylläri

Pehmeän karvapintainen pieni
kurkkumelonin alku.

Käväisin aamulla ennen töihin lähtöä pikaisesti avaamassa kasvihuoneen.

Samalla sainkin huomata mukavan pienen yllätyksen; tämä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani kurkkumeloni oli vihdoista viimein saanut kehitettyä ensimmäiset pienet vihreät meloninalut.

Kasvit ovat kasvaneet varsin rehevästi ja kukkineetkin niin emi- kuin hedekukin. Ja taimikasvatuksenkin aloitin varsin aikaisessa vaiheessa. Silti yhtään pientä meloninpötkylää ei ole vielä tätä ennen lähtenyt kasvamaan, vaikka pölyttäjiäkin on riittänyt. Tätä olen ihmetellyt, ja vähän pettyneenä koko kasviin olin jo ajatellut, että tämä saa jäädä viimeiseksi kokeiluksi.

Saas nähdä, kuinka noiden pienten alkujen käy, ehtivätkö varttua syötäviksi asti, kun elokuuta jo mennään. Olisi kyllä mukava päästä maistamaan, miltä nuo kurkkumelonit mahtavat maistua.

Tämä yksilö kasvoi ulkosalla astiassa. Siirsin sen saman tien kasvihuoneeseen, jos se jatkaisi jatkaa kasvuaan paremmin siellä.

Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille, nyt nautitaan sadonkorjuusta!